Part V: Reise Reise

Kaksi päivää lähtöön on, laskin ihan itse! Viimeiset valmistelut on meneillään. Vielä pitäisi pakata ja varmistaa, että kaikki on, mutta tuntuu siltä, että mitään en ole unohtanut. Juuri sain uuden takin hommattua, eipä tarvi siitäkään murehtia enää. Oli niin mahtava keli lähteä Tampereelle, kun ensiksi piti viedä puhelin huoltoon, tänään oli viimeinen mahdollinen päivä sille. Senkin perkeleen piti mennä leviämään juuri nyt.

Elokuun alussa meille tuli Tjebbe Saksasta asumaan. Pojan kanssa kuukauden verran elelin ja asiat suoriutu ihan mallikkaasti. Erilainen heppu kuin me suomalaiset yleensä, puuhaa ja touhuaa niin hirveästi ja on koko ajan esillä, ujous on vieras sana hänessä, kenties hänestä pitäisi ottaa mallia. Junnu rupee olemaan sopeutunut Suomeen ja on löytänyt kavereitakin täältä nyt kun lähden, ei tarvitse siitäkään murehtia Saksassa.

Pitkin viikkoa on saanut katsella fesessä kun muiden vaihtarikavereiden, siis niiden, jotka tulevat samoille nurkille, statuksissa on "OMG I LEAVE TODAY!!!" ja itse joutuu vielä venaamaan ainakin viikon, mutta kohta omakin odotus palkitaan, vaikka hännän viimeinen olenkin. Tähän odotukseen olen aivan tarpeeksi kypsynyt; harvat sitä ymmärtävät, kuinka tylsää voi olla kököttää 3 kuukautta putkeen kotona, varsinkin silloin, kun muut ovat koulussa yms. Noh, nämä viimeiset päivät ovat täyteen buukattuja ja ovat hetkessä ohi. Torstai menee melkein kokonaan matkustamiseen, yhdentoistamaissa bussilla suoraan Helsinki-Vantaan lentokentälle ja sieltä viideltä (suora!) lento Stuttgarttiin. Perillä ollaan 18.40 paikallista aikaa, eli 19.40 Suomessa.

Mitään kielileiriä meille ei ole järjestetty, niin kuin Suomeen tuleville vaihtereille järjestetään ennen kuin mennään uusiin perheisiin. Sen sijaan lokakuun alussa me mennään Schwarzwaldiin --->
leireileen melkein viikoksi ja tutustumme uusiin eksoottisiin urheilulajeihin, mm. jääkiekkoon. Vain minä ja Cory (jenkki) osaamme luistella, tietääkseni. Siellä viimeistään kaikki vaihtarit 1930-piiristä (Baden-Württembergin osavaltio, Stuttgartin alue ei mukana) tapaavat toisensa, tiedossa erittäin mukava viikko.


Fiilikset Suomesta lähtemiseen ovat aivan katossa, ei malttaisi millään odottaa enää. Täällä ei ole mitään meikäläiselle tiedossa, ei täällä ole siis mitään, mikä pitäisi miehen Suomessa. Hirveästi en ole jaksanut spekuloida, miten minun vuoteni lähtee liikkeelle ja minkälaisia ihmisiä nurkissa pyörii, kyllä kaiken aikanaan edestään löytää. No ei se nyt pahaakaan voi olla! Korkeintaan vähän semmosta suolasta.


Päivän biisi: Sepultura - Refuse/Resist