Part II: The Becoming

Ulm. Sinne Rotaryn setä miut sitten laittoi. Onneksi se on etelässä, eli siellä on lämmintä. Eipä tässä siis ihmeempiä. Luulin, että olisin ollut onnesta soikeana, kun sain tietää, mihin kaupunkiin minut laitetaan, mutta "Mitäs tässä, Ritari-Ässä" -fiiliksillä mennään.

Niin, siitä Ulmista.
Se on tuolla ------->
Ihanan lähellä Alppeja! Vaikka mää mitään laskettelua harrastakaan, on siellä pakko käydä. München ja Octoberfestkin on sopivalla etäisyydellä, tosin jos en sinne asti pääse, niin ei kai muu auta kuin kirjoittaa lonkalta L pitkästä saksasta ja lunastaa velipojjaan lupaus. Ulm on muutenkin aika jännä kaupunki. Populaa siellä on semmoset 120 000, joista immeisesti 20 000 muualta kuin Saksasta. Siellä käy muilta paikkakunnilta paljon sakkia töissä, joten liikenneyhteydet on varmasti hyvät. Tonava alkaa aikalailla Ulmista, joten voinpahan reteillä sen reissun jälkeen, että oon uinu Tonavan poikki. Aivan varmasti teen sen, ainakin sitten muutaman Massin jälkeen (1l tuoppi). Ulmissa on ilmeisesti vieläkin maailman korkein korkein kirkontorni, jippi-kay-yay! Kyllä nyt äiti on ylpiä! Einsteinikin on siellä mennyt syntymään, millaisiakohan turistirysiä se on tuonut sinne. Eli muutamalla sanalla: Ulm on vanha saksalainen kaupunki, mikä pommitettiin paskaksi sodissa ja on sittemmin rakennettu uudestaan. O-Saksan (Ober-Deutschland, Etelä-Saksa) tärkeitä keskuksia ollut ja on vieläkin.

Host-perheestä tiedän sen verran, että mun Host-veljeni on nimeltään Johannes de Gilde, ei mitään haisua iästä tai mistään muustakaan. Ulmissä hyö asustelloo, että kaippa mie nyt sinne olen suuntaamassa. Toivottavasti perhe asuu lähellä keskustaa, Siuro-leiman saaminen ei kauheasti houkuttele, saatika mikään 40min bussimatka kouluun. Saksan pään Rotaryn nuorisovaihtoasiamiehen tytär oli 2006 jossain Tampereen lähellä vaihdossa, huippua.

Eipä tässä nyt vieläkään oikein muuta voi kuin venailla. Joku kaunis päivä Gast-Familie ottaa varmaankin yhteyttä ja saa vaihtaa pari sanaa heidän kanssaan, jossain mesessä tms. Kaippa tässä nyt on vähän lisää hehkua, kun tietää konkreettisesti mihin ja kenen luo on menossa; ajatus vaihtovuodesta konkretisoituu pala palalta. "Kärsivällisyyden porteilla ei ole tungosta." Noh, ainakin miut sieltä löytääpi.

Päivän biisi: Alabama 3 - Woke up this morning (Sopranoksen tunnari)